Perjantaina automatkalla kirottiin, kuinka menomatka voikaan tuntua pidemmältä kuin paluumatka...

Mökin eteinen tulvi neljän päivän tavaroista.

Ensimmäinen päivä takana ja kolme edessä. Hyvä siis ottaa lepoa.

Toinen päivä alkoi harmaassa kelissä, mutta se ei meitä pysäyttänyt...

...

Penn 220 toimi loistavasti. Näitä lisää!

Suuntana järvenselkä eikä isoista laineista tietoakaan.

Lähikuvaa..

Iltapäivällä käväisimme toisella selällä ja tottakai silloin tuuli yltyi. Tuntematon alue vesistössä sai pienen paniikkireaktion aikaan ja päätimme suunnata takaisin mökin lähistölle tyynemmille alueille.

Pintakiviä ei helpolla huomannut laineitten seasta, vaikka ne olikin merkattu plotteriin.

Päästyämme tutuille ja tyynemmille alueille alkoi tapahtumaan. Kaksi hyrrää alkoi huutamaan samaan aikaan. Toisessa oli plaanari ja toisessa syvännevaappu. Vavat olivat veneen eri laidoissa, joten tietenkin luultiin että nyt tärppäsi samaan aikaan. Näin ei kuitenkaan ollut. Viiden, ehkä kymmenen minuutin päästä huomattiin, että toisen vavan viehe oli tarttunut plaanariin kiinni ja että plaanarivavassa oli kala. Kun se vihdoin saatiin veneen lähelle niin Mikko huudahtaa: "huh huh minkä kokonen ". Minä virvelin ja mikon takana en tietenkään nähnyt sitä aluksi, mutta kun se sitten lopulta päätyi haaviin ja veneen pohjalle, alkoi mukavasti jalat täristä. Siinä se oli, 6.7kg hauki. Ei mennyt listalla kärkeen, mutta hieno kala ja fiiliksiä nostattava se kuitenkin oli

Punnituksen ja kuvien jälkeen mamma hauki pääsi takaisin kasvamaan.

Tunnin päästä hauen saamisesta aurinko alkoi laskemaan vauhdilla ja järvi tyyntyi.

Tunnin päästä hauen saamisesta aurinko alkoi laskemaan vauhdilla ja järvi tyyntyi.

Plaanarit olivat ensimmäistä kertaa meillä käytössä, ja voin sanoa että tulevaisuudessa ne uivat joka kerta. Varsinkin tyynellä kelillä ne uivat loistavasti veneen sivuilla. Ja tosiaan, niiden avulla suurin osa kaloista tulikin.

Rantauduttuamme mökin rantaan kuutamo oli todella hienon näköinen.

Iltapalaa syödessä huomasin jonkin liikkuvan ulkona pöydän päällä. Hetken jouduin hierasta silmiä ennekuin tajusin että siinä pöydällä istuu hiiri ja se tuiottaa sisälle. Aikaisemmin tämä samainen hiiri oli mutustanut kauppakassistamme leipää, makkaraa ja ties mitä muuta. Hetken olin jo aikeissa hätistää hiirtä, mutta sen mukava katse sai leppymään.

Varmaankin tyytyväisenä eväistämme se antoi ottaa kuvia puolen metrin päästä.

Tommi ensimmäistä kertaa virveli kädessä. Hyvinhän se luonnistu!

...

Se tuli ylös yllättävänkin helposti. 3kg ja fiilikset hjyvät!

Takana kolme päivää tiukkaa kalastusta. Alkaa menemään peitot ja Aku Ankat sekaisin =)

Viimeisenä aamuna oli jälleen tyyntä ja joutsenet pitivät kovaa mekkalaa muuttopuuhissaan.

Kyllä kelpaa uistella.

Plaanaria...

Peilityyntä.

Päivän ja Tommin ensimmäinen tärppi.

...ja hymy oli herkässä!

Kelpaa hymyillä kun haavissa on päälle 700g appura!

Viimeisiä vetoja ennen kotiin paluuta. Ja mielessähän kävi "muutamaan" otteeseen josko sitä olisi jäänyt vielä pariksi päiväksi =)

Väsynyt mutta innokas kalamies Tommi.

...

Paluumatkaa mökille hienossa syyssäässä.

...

...

Tommikin pääsi vielä rattiin ennen veneen nostoa.